Timo Kantola
  • Etusivu
  • 1. Nettiä ikä kaikki
  • 2. Ympäristö ja Energia
  • 3. Helsinki

Hallinto on paperia

12/5/2011

3 Comments

 
Ympärisölupahakemuksen tekemiseen ei riitä pelkkä lomakkeen täyttö. Hakemuksen liitteeksi on kirjoitettava tarkka kuvaus toiminnasta, jolle lupaa on hakemassa. Lisäksi on kuvattava ja selvitettävä ympäristövaikutukset ja monta muuta asiakokonaisuutta eli tuotanto, prosessit,   energiankäyttö, päästöt, melu, haju, liikenne, jätteet sekä sijaintipaikan olosuhteet, naapurit ja kaavoitustilanne. Lähes aina nämä hakemukseen tarvittavat selvitykset ja suunnitelmat tekee alan osaava konsultti. Hakemuslomakkeesta ja sen liitteistä muodostuu helposti 50-100 sivua tekstiä plus muutama rakenne- tai prosessikuva (dwg), jotka paperilla ovat kokoluokkaa A3-A0 ja joiden taittelu kansioon sopivaksi origamiksi on oma taiteen lajinsa, jonka vain insinööri tai insinöörin sihteeri hallitsee.
Kun kaikki tarvittavat selvitykset on saatu kokoon, yleensä tiedostoiksi tietokoneelle, on aika tulostaa täytetty lomake, allekirjoittaa se ja tulostaa kaikki edellä mainitut liitteet ja selvitykset siistiksi kansioksi.
Hakemus toimitetaan aluehallintovirastoon neljänä, kuutena tai kahdeksana identtisenä kappaleena. Nämä kansiot aluehallintovirasto puolestaan jakaa tahoille, jotka antavat lausuntoja lupahakemuksesta. Näitä tahoja ovat mm. kunnat, joiden lautakunnissa hakemus käy arvioitavana. Aluehallintoviraston arkistoon ja lupaa käsittelevälle virkamiehelle menee vielä yksi kansio kummallekkin. Kaikki paperisena.
Lisäksi hakemus lähetettään myös sähköpostitse hakemusta käsittelevälle virkamiehelle. Tämän jälkeen aluehallintovirasto laittaa nettiin ja ja paikallislehtiin kuulutusilmoituksen lupahakemuksen nähtävillä olosta.

Rakennuslupahakemuksen voi jo useassa kaupungissa ja kunnassa tehdä sähköisesti, mutta muuten paperikulttuuri elää ja voi hyvin. Paperipinot täyttävät edelleen kunnanvaltuutettujen ja lautakuntien jäsenten salkkuja, vaikka paljon on dokumentteja jo tietokoneellakin.
Sähköisten palvelujen yleistyminen on hidasta, mutta kuitenkin varmaaa. Hallinnossakin eletään muutokseen aikaa. Toivottavasti.

3 Comments
Pertti
12/5/2011 02:56:54 am

Sitten, kun AVI kuuluttaa asian, niin joukko asianosaisia marssii AVI:n kirjaamoon lukemaan asiakirjoja. Sähköisestihän ne saa erittäin harvoin. Joku otattaa kopiot ja maksaa niistä AVI:lle. Jos minä käyn AVI:ssa, valokuvaan tärkeimmät sivut. Sitten sitä hakemusta lukee noin 30 ihmistä, jotka pelkäävät haittoja, mutta eivät ymmärrä teknisiä yksityiskohtia. Esim onko savukaasuissa 5mg kuutiometriä kohden paljon vai vähän? Kun sitten vielä puhutaan 6% happitasosta eikä kukaan kerro kuutiometrien määrää, se 5mg on ihan liikaa.

Hakemuksiin pitäisi liittää kansantajuistettu selitys asiasta. Se ei riitä, että Talvivaaran paperissa lukee, että prosessissa on suljettu kierto eikä mitään pääse ulos.

Joku yritys tekee ympäristölupahakemuksen muutaman vuoden välein. Minä joudun lukemaan niitä neljästä kymmeneen joka kuukausi. Ja YVA:t päälle.

Reply
Timo Kantola
12/5/2011 03:07:24 am

Kiitos kommentista Pertti. Olet ensimmäinen.
Olen täsmälleen samaa mieltä siitä, että tekninen teksti ei hevillä avaudu asiaa tuntemattomalle maallikolle. Ammattilaisille kansantajuisen tekstin tekeminen on osoittautunut vaikeaksi enkä sitä itsekkään taida hallita. Tekniset asiat pitää hakemuksessa esittää tarkasti ja yksityiskohtaisesti, jotta viranomainen saa kaiken tarvittavan tiedon. Hakemukseen kuuluu liittää lyhennelmä, jonka tarkoitus olisi olla helppotajuinen ja tiivis esitys kokonaisuudesta. Voidaankohan liian helppotajuinen ja yksinkertaistettu teksi kokea jonkin asian peittelyksi?

Reply
Pertti
12/5/2011 03:53:15 am

Ilmeisesti liika yksinkertaistus ei tuo luottamusta. Toisaalta jonkin tiedon pois jättäminen sieltä varsinaisesta tekstistäkin herättää ihmetystä. Esimerkkinä voisin mainita Pietarsaaren jätevoimalan ympäristöluvan. Sehän palautettiin hallinto-oikeuden päätöksellä uudelleen valmisteluun.

Ympäristöluvassa oli annettu päästöraja elohopeapäästöille, se normaali asetuksesta kopioitu yksikkönä mg/Nm3. Mistään ei saanut selvää, montako kuutiometriä sekunnissa savukaasuja tulee. Asianosaiset eivät pystyneet arvioimaan, paljonko vuodessa elohopeaa leviää ympäristöön. Kun jossain yva-vaiheessa oli arvioitu mahdollisia elohopeapäästöjä, silloin oli käytetty vuotuisten päästöjen arvona sellaista maksimimäärää, joka vastaisi neljäsosaa koko Suomen vuotuisista elohopeapäästöistä. Niin isojen päästöjen vaikutusta ei oltu arvioitu missään vaiheessa. Vaikka muistutus- ja valitusvaiheessa yhtiön vastaselityksessä todettiin, että todelliset päästöt ovat raja-arvoa alhaisemmat, se ei vakuuttanut yleisöä. Hallinto-oikeus asettui valittajien kannalla ja piti vaikutusarvioita riittämättöminä, joten raja-arvon määrittämisperusteet puuttuivat.

Pari lukua lisää ympäristölupahakemukseen: montako kuutiometriä sekunnissa olisi normaali savukaasujen päästönopeus ja paljonko vuotuinen kuutiometrimäärä olisi. Sen jälkeen olisi voinut arvioida päästöjen suuruudet.

Reply



Leave a Reply.

    Timo

    Omakotiasukas, kemisti, ympäristöammattilainen

    View my profile on LinkedIn

    Arkisto

    October 2016
    October 2013
    December 2011

    Aiheet

    All
    Maa-ainekset
    Ympäristölupa
    Ympäristölupa
    Yva

    RSS Feed